Ennen kuin lähden katsomaan taas yhtä asuntoa, joka muuten vaikuttaa aika lupaavalta ja josta muuten sain houkutteluvinkin omalta henk.koht.pankkineuvojaltani (tästä eteenpäin HPN), kerron, miten kaikki alkoi.
1) TURHAUTUMINEN
Kun on kolmekymmentä ja risat, sinkku (iki-?) ja samassa työssä ollut jo pitkään, kaipaa vaihtelua. Ja sitä tunnetta, että jotain isompaakin tapahtuu, että asiat ikään kuin tuntuisivat luistavan, mielellään eteenpäin.
Sitten ajattelin, että hankin kodin, alan pesänrakenteluun, oman luukun metsästykseen. (Nyt haaveilen jo laminaateista ja keittiönkaapeista, olen siis sisällä.)
Soitin pitkähkön ja hieman regressoituneen puhelun Unkariin, jossa mesoten esitin nämä kaikki asiat. Sain kannustusta ja toimintakäskyn.
2) HPN
Oma HPN helpottaa raha-asioita arkailevaa ja säikkyvää ihmistä. Yhteydenotto ja sitten vaan lainahakemukset reippaasti vetämään ja tavoitteena "sellainen tarjous että pöljiempiä hirvittää" ja juhannuksen viettoon jo melkein pienasunnonomistajan elkein.
3) PÄÄTÖS
Päätös tuli jo ennen juhannusta, mutta sain sen "vasta" sen jälkeisenä maanantaina, joka on muuten tämän viikon maanantai.
4) NETTI
Netti on älyttömän kätevä. (Melkoinen havainto.) Kuvat, pohjaratkaisut ja esittelyt kaikki yhes koos. Siistiä. Mietinkin eilen palatessani pitkältä reissulta Tapulikaupungista, että miten asuntoja on etsitty ennen nettiä. Melkoista sikailua säkeissä eli hakuammuntaa. (Paneudun myöhemmin asuntoesittelyiden kielellisiin piirteisiin, siis erityis-.)
5) ASUNTOVAHTI valvoo silloinkin, kun netistä väsyneet silmäni lepäävät näyttöpäätteellä muuten vaan. JA PLINKS, uusi kohde ilmestyy sähköpostiini. Miten helppoa. KLIKS.