Leikkiskö kotista

Het alkuun hyvä uutinen: mua ei enää harmita paljon. Ja tänään sataa: jos asuinalue näyttää sateessa hyvältä, mieti, miltä se näyttää auringonpaisteessa.

Alkaa loma. Muttei asunnonmetsästäjällä. Täytyy vaan olla katsomatta Rollossa asuntoja sillä silmällä netistä, ettei ala harmittaan kun on niin kaukana eikä pääse kaupantekkoon. Jos siis joku erikoishyvä ilmaantuisi.

Yritän päästä tänään katsomaan kahta, toinen Malmilla ja toinen Yliskylässä (vähän niin kuin Rovaniemen Ylikylässä). Katsellaan ja tunnustellaan. Aika laajalle on haku nyt levinnyt, mutta pakko on levittää, jos haluaa olla putkiremppapeikon reviirin ulkopuolella. Putkiremppapeikko voi muuten tulla ja puhaltaa naamalle sellaiset viemäriärjäisyt että siitä on leikki kaukana. Putkiremppapeikko nielee lisäksi valtavia määriä euroja ruuansulatusputkistoihinsa, ja huuhtelee ne varmaan joillain merkkipullovedellä. Sitä varokaamme!

Espoon saatoin jo hylätä. Pääsyynä se, että menisi 80 euroa kuukaudessa kulkemiseen, oijoi. Enkä tunne aluetta, eikä siellä asu paljon ketään tuttuja. Epäilyttävä on houkutteleva Leppävaaran Vallikallion alue, jolta on ollut myynnissä jo 4 yksiötä ihan samasta syssystä lähipäivinä. Sinne tehdään Mestarintunnelia, jonka takia sinne rakennetaan mm. meluesteitä jne. Ei hyvä. Paha. Miten tommosistakin tietää, jos ei ole erityisvalppaana, kandee muuten olla. Tämänkin tiedon nappasin jostain ihan ohimennen, jonkin ilmoituksen sivulauseesta, ja tajusin pitää silmällä tätäkin vaaraa.

Muista aina, liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.

Siksi aina, valpas mieli, se on turva verraton.

Haluaisin jo päästä perille kotiin, asuntoon, jossa voisin (nasaalia käyttäen) sanoa: ”I-HAA-NA” ja todeta sen jälkeen järkevän-huolettomasti hinnasta: ”EI PAHA”.

HPN (armoton auktoriteettihahmoni) muuten totesi tänään sähköpostissa kannustavasti: ”Musta on hyvä idea tuo, että ottaa uudemman tai jo rempatun vaikkakin kalliimman asunnon. Ei kannata kituilla liikaa tuon asumispolitiikan kanssa, on se kuitenki niin tärkeä asia.”

Pidän tuosta sanasta kituilla, se on tosi osuva. Kituileminen on sellaista jokapäiväistä harmittavaa pikkukitumista ja -vitutusta, vrt. kituuttaa, joka on pitkäjänteisempää ja sitkeämpää, perustavanlaatuista kivireenvetoa.