Löytyipä kiva asunto Lassilasta, mutta en suostunut maksamaan siitä täyttä hintaa. Nyt, tiistaiaamuna kello yhdeksän jotakin, minua harmittaa. Sijainti jees, asunto vessoineen jees, piha jees. Kaikki ihan jees, paitsi keittiö nou. Tai keittiöluukku. Toivoisin, että kilpailijani, Kylmä Sijoittaja, löytäisikin jonkun paremman ja halvemman. Mitä se sillä pihalla oikein tekee, ei sitten mitään. Lassila on täysin jees ja ok paikka, vihreä ja punatiilinen lähiö. Juna-asemakin kunnossa, ei mitään örkkejä. No okei, näin matkalla kohteesta junalle pari kaljottelijaa istuskelemassa raitilla, muttei mitään jengiä. Haluaisin ehkä muuttaa sinne joka tapauksessa. Nyt mua taas harmittaa: puuttunut tonni on kuukauden palkka. Mutta joku mulle tuli, ettei täydellä hinnalla, ja sitä paitsi mun maksimi on 90. Johonkin se raja on vedettävä. Vai oonko vaan perusluonteeltani kämmääjä?
Uusia haasteita kohti, laajennan tänään tai tällä viikolla ainakin Espooseen. Leppävaarakin vois olla ihan ok. Ei olisi liian kaukana, ja suhteellisen mukavaa seutua. Junamatka tietysti pidempi. Mutta maalla on mukavaa. Ja maalainen tarvitsee happea.
PS. Kiinteistövälittäjää kiitin perusteellisesta selvityksestä ja esittelystä. Oli kiireetön ja asiallinen, ei hermostunut tai ollut lähdössä kuntosalille. Nainen, 50 v, ei mikään hienostelija. Olis sanojensa mukaan mielummin myynyt minulle kuin Kylmälle Sijoittajalle.
No comments:
Post a Comment