Nyt meinas perjantain ja lauantain välisenä yönä kuulkaa mennä hermot. Ihan kauhea paniikki iski: teinkö ns. pölijänkaupat. Olin ihan raivona lauantaiaamuna, ahisti perkeleellisesti ja oli kuuma ja Venäjän savut ja hirveä olo. Uusi vanha naapurini Iso-J onneks soitti ja sain kaipaamiani faktoja. Huh. Puhuttiin pitkään, ja kyllä olen onnekas, että mulla on joku tuttu siinä talossa. Tihis-asiaakin ajatellen (varapaikka).
Hirveesti selvitettäviä asioita, järkättäviä, kyseltäviä, mietittäviä, päätettäviä. Ja pahinta on se, että ne tulevat jälkeenpäin ja pätkittäin, mikä aiheuttaa itsesyytöksiä ja tyhmyydentuntoa.
Mua on pikkusen jurppinu KV:kin.
Serkunmies piti myös puhelinpuhuttelun, joka auttoi kummasti. Mulle pitää puhua juuri noin, suoraan ja kovasti, että virkoan. Niin kuin elokuvissa läpsitään hysteeristä naamalle, niin juuri mulle pitää asiat esittää kun olen mennyt ”tilaan” eli suvun kesken ”noussut viiriin”.
Digi-tv-valmius, HTV, mitä kaikkea, parvekkeiden maalaus, tv-pistoke, puhelinlinjat…
Naulakot, allaskaapit jne. puuttuu. Voi per… heloma sentään!
Rahaa nollat.
No niin. Seuraavana ohjelmassa lasikuitutapetit ja maalinvalinta. Kirppari ja muuttolaatikot. Pitäkää peukkuja. Lähettäkää energiapalloja.
2 comments:
Kuka tarvii naulakoita ja allaskaappeja anyway?
En tiiä, Tuleva Ostaja tai Vakavasti Asumiseen Suhtautuva Ensiasunnon Laittaja.
Kääk.
Post a Comment