Tänään oli muklevaa (veljen pikkupoikana lanseeraama termi): kun tulin töihin, oli Pomo tuonut Fazerin omenayllätykset ja joimme kahvit kaupan kunniaksi.
Sitten menin pankkiin. Ja aloimme kirjoitella papereita alle. Hetken ajan tililläni oli iso summa, mutta vain pienen hetken.
Aikaa oli tosi hyvin, sillä en halunnut ruveta lainaturvailemaan nyt, vaan säästän sellaiset makeat palat omalle HPN:lleni. Että saapi sitte laittaa itte.
Sitten keitettiin kahvit. Ja myyjä tuli hössöttämään + vähän posmeltamaan.
Ja sitten kirjoitettiin kauppakirjat.
Ja varainsiirtoveroilmoitukset.
Ja sitten sain avaimet. Sitä ennen Kiinteistömaailman lahjukset.
Ja sitten join kahvia pihalla vähän aikaa. (Ja näin Hannu-Pekka Björkmanin pankkiautomaatilla.)
Ja sitten sain pantata.
Ja sitten sain lähteä.
Pankkitäti halasi ja onnitteli, ja voin vaikka vannoa, että sillä oli kosteet silmät.
Kävelin ulos uusi säästökarhu kassissa, Hakaniemen torilta kuului haitarin soittoa, kuuma. Laukussa avaimia ja papereita. Kevyttä, vakavaa.
Nyt yritän kestää täällä töissä vielä jonkin aikaa. Sitten Tarjoustaloon ostamaan siivousvehkeitä. (Ajattelen muuten koko ajan Sitruuna-Tolu, Sitruuna-Tolu, Sitruuna-Tolu… jos meinaa muuten lähtee ajatus harhailemaan. Se auttaa, kokeile. Myös keittiön pinttyneisiin kohtiin.)
Hikiluukku vaihtuu remppa- ja muuttoplokiksi. Vaihe 1 takanapäin.
3 comments:
Lahjuksia? Kahvia? Halauksia? Saako kaikki vai vain söpöimmät?
Vain söpöimmät :) ja hermostuneimmat.
Sitruuna-Tolu täytynee muistaa. Terveisiä pohjoisesta. Huomenna kesän kolmannet häät. Ei omat tietenkään, päh.
Post a Comment