Kävin eilen pankissa vielä puhumassa lainaehdoista, koroista ja laina-ajasta. Todella hyvä ja kärsivällinen pankkineuvoja, ja mukavakin. Nyt minulla on laskelmia, joissa tulevat lainanmaksukuukaudet näkyvät. Päättyis vuonna 2036, ja hetken ajattelin, ettei tuohon niin kauaa enää ole, paitsi 30 elämän kypsää vuotta. Palaamme asiaan ensi maanantaina, ja kaupantekkoon sitten heti loppuviikosta. Kiva juttu hei.
Mua jännittää (taas ja tietysti) kaikki, eniten se, miltä asunto näyttää kun menen sinne seuraavan kerran. Että onko se vielä se sama.
Lisäksi epäilen, että minun olisi pitänyt tarkkana tyttönä tinkaista vielä vähän lattiamatskuista, mutta toisaalta en halunnut menettää tuota asuntoa. Voihan hulluus! Ja hermojen heikkous, romanttisuus ja kohtalonusko ja naisen vaisto ja kerran sitä vaan eletään -meininki plus kaikki kauheat järkeä sumentavat asiat.
Ehkä kallistun Primeen, ja lähden sillä liikenteeseen. Kiinteä korko tuntuu aika raskaalta nyt, korkokatto ehkä turhalta. Nyt. Toisaalta en ole mikään talousguru, eli kysyn joltain viisaammalta.
Eilen illalla soitin taloyhtiön puheenjohtajalle (-jattarelle), joka kertoili ystävällisesti kaikenlaisia asioita esimerkiksi yläkerran Tihisestä (nimi muutettu), joka soittelee kitaraa öisin ja on lääkityksellä, joka saattaa joskus pettää ja sitten mennään ja lujaa leppäämään. Meitä on moneksi, ja olkoon niin, mutta minä en suostu korvatulppailemaan omistusasunnossani sen takia että jonkun tihisen psyyke ja kitara vaativat soittamista öisin. Ehei. Alan valittaan.
Kattoremppa on tulossa, siis kunnollinenkin, parvekkeista ei vielä tietoa, paitsi ovista. Olisin iloinen, jos ovi tulisi, sellainen jossa ois ikkuna. Vaan enpä tiedä mitä A. Blomsted sanoisi haudastaan, jos hänen suunnittelemansa talon yksityiskohtia muuteltaisiin noin vain.
Oisin ehkä saanut olla tarkempana lattia-asiassa, kyllä tohon hintaan ois se parketti saanut olla, joka luvattiin. Mutta kaiken kaikkiaan tänä aamuna on ihan selkeä ja rauhallinen mieli ja tunnelma oman kodin suhteen. Simsiöööööööööööön.
2 comments:
Jokaiseen taloon mahtuu yksi "tihinen". Muistatko meidän kaupunkiasunnon alakerran naapurit ja heidän saatanalliset sähköurkunsa? Saapa nähdä, kuka nykyisestä yhtiöstämme viedään ensimmäisenä. Ettei vaan mua itseäni. Vastapäisestä yhtiössä on ainaski ollu jo yksi juoppohulluuskohtaus. Kyllä muuten verhot heilui naapurustossa. Joo, joo, tiedetään: "hanki elämä pihasi ulkopuolelta".
Tai vapauta sisäinen tihisesi.
Ei sitä tosiaan tiedä minkälainen tihinen pääsee lainanlyhennyspäivinä valloilleen...
Voiko viinanjuontia ja mielenterveysongelmia kieltää järjestyssäännössä?
Ei, koska sitte ei ois ketään asukkaita.
Oma talo on omaa reviiriä, jonka haluu pitää aika puhtaana.
Post a Comment