Remonttiasiat järjestyksessä. Naapurinrouvan Mies otti eilen illalla ohjat käsiinsä ja laati toimintasuunnitelman aikatauluineen. [Onni, sillä mulla oli pahahkoksi äitymässä ollut krapula edellisen yön valvomisesta ilotulitusjatkoilla sekä aikamoinen IKEA-väsymys ja -turtumus. Joo, en nukkunut yhtään ja lähdimme IKEAAn eilen kello 11. Siinä ois voinu käydä tosi pahasti: olisin esimerkiksi voinut ostaa jonkin valmiin ”kokonaisratkaisun”, joka ois voinu osoittautua susikasaksi putkia ja lautoja ja kaapinovia ja nuppeja…] Jos kaikki menee putkeen, on koti muuttovalmis jo ensi viikonloppuna. Uskomatonta. NrM laati listan tavaroista, joita pitää ostaa maalikaupasta, ja käännyn siinä asiassa RTV:n Asiantuntevan Akateemisen Maalimyyjän puoleen. Sitten käytiin katsomassa kohde, ja kartoittamassa remontin tarpeet. ”Tämä pitää maalata suorastaan väkisin”, sanoi NrM, koska koti on niin hyvässä kunnossa. Mutta haluan kuitenkin seinät puhtaiksi ja omiksi, koiran nuolaisuista puhtaiksi. Ja sitten juotiin taas vähän kuohuviiniä pimeässä Simsiössä, ja käytiin katolla ja oli mukavaa. Ja tuntui ihanalta istua omalla ikkunalaudalla pimeässä.
Sain erinomaisen grillipäivällisen lihoineen ja nyytteineen ja kaikkineen vielä kaiken hyvän päälle.
Sunnuntai-ajatuksiin. Olen liikuttunut ihmisten hyvyydestä. Ja koitan keksiä miten a) itse olisin sen arvoinen, b) korvaan kaiken vaivan ja c) joillekin auttaminen tuntuu olevan ihan luontevaa ja pyyteettömän tuntuista. Mutta olen sitä ajatellut, että sellaiset ihmiset, jotka ovat saaneet itse paljon hyvää ja ovat tyytyväisiä ja onnellisia omastaan, antavat ja auttavat helpommin. Siinäpä onkin keksimistä, miten tulla sellaiseksi.
En ehkä ole monestikaan aiemmin kokenut tällaista, luontevaa autetuksi tulemista ja avuksi tarjoutumista, joka on lisäksi innokasta ja iloista.
Ihanaa. Simsiö muuttuu kodiksi. Siellä on jo muratti ja kestoviherkasvi (oikea), uudet lamput odottavat lattialla, sänky tulee tänään illalla. Ja uudet vieraat sitä kokoamaan.
Ai niin. Olen myös tutustunut parvekenaapuriini, ja lainasin sankoa tältä ystävälliseltä Tervolan rouvalta. Mukavaa kun joku puhhuu seinän takana sammaa kieltä ko ite.
No comments:
Post a Comment