Vihreä seinä vastassa

Maalasin siis innoissani perjantaina vihreän seinän noin vartissa, sinisten teippikehysten sisään. Nyt en tiedä mitä sille tekisin, se on puolitekoinen, telanjäljet näkyvät ja muutenkin vähän kumma. Mulla on viha-rakkaussuhde siihen. Toisaalta se rikkoo kotini pinkihtävän harmonian, toisaalta tykkään juuri tuosta vihreästä. Annan siis olla, etskun voi maalata myöhemminkin. Keskeneräisyys toisaalta ärsyttää, mutta mitä mie sitten teen kun KAIKKI ON VALMISTA? Nyt mulla on sitten kahta eri vihreää ja vielä lisäbonuspinkkivalkoinen. Että eiköhän niillä pärjää pitempäänkin.

Eiku.

Oikeesti mulla tais loppua voimat.

Kun on suuria tunteita ja ponnistuksia ollut viime aikoina, oikeestaan siitä 6.8. lähtien yhtä Rytilehtolan mummolan ylös-alas hiekkatietä, ne mua väsyttää. Tunnistan itsessäni väsymyksen merkit: unen pätkittäisyys, mielessä pyörivät huolet ja ratkaisemattomat kysymykset ja iskelmäradion replaylla soivat biisit Kovaa ja korkealta sekä Yöperhonen, ärtymys esim. bussin kanssamatkustajien ääniin ja kaikenlaisiin kaupungilla käppäilijöihin (ovat tiellä!), ja vaan semmonen totaaliuupumus. Voimat tippunu käsistä.

Ja epäilykset, prkl. [onko tämä nyt sitten ja mitä jos, ja tuleekohan tästä ja … olinkohan sittenkin vähän…]

Sain seinäinkastajaisissa perjantaina kuulla, että kotini on väärän muotoinen, L, mikä ei tiedä hyvää perheonnen suhteen. (Yllätys?) Siis feng shuin mukaan. Mutta en kuitenkaan aio hankkia kolmijalkaista sammakkoa sitä parantamaan. Katotaan nyt ensin tilannetta jonkin aikaa.

Nyt pitäis alkaa pakata. Ajattelin kysyä joltain alakoululta, josko sieltä liikenisi taksvärkkiläisiä tekemään pakkaustyötä yksityishenkilölle. Ei varmaan liikene.