Hampaita ja silmäpusseja, sadetta

Näitä asioita plus orastavaa päänheikkoutta. Töissä vieläkin, rästejä. Viimeisetkin 13 reiästä hampaissani on tänään paikattu, olihan urakka. Onneks mulla on mammutinkokoinen (toistaiseksi) hammaslääkäriystävätär, joka osaa paikata ja porata ja hoitaa tällaiset asiat kuntoon. Ja raapia kivet pois kielen puolelta, että luistaa sitte paremmin. Tuntuu jo!

Haluttais ostaa joku kiva pokkari, Kolea talo jos ois tai sit joku Outi Pakkasen dekkari tai vastaava. Lehtolaisen Leenaltakin vois lukea jotain. Kotona mulla on kesken Westön uusin, etenee hitaasti, vaikkei ole tylsä tai muuta. Se on vaan niin erilaista kun olen tottunut viime aikoina lukemaan eli pitkää, kuvailevaa, hidasta, yksityiskohtaista, perinteistä ihmiskuvausta, jne. Tamminen (ja kumpp.) on totuttanut minut lyhyeen, nokkelaan, ytimekkääseen, ovelaan ja osuvaan. Napakkaan proosaan. Mutta ihan hyvä lukea muunkinlaista.
Ai että ootteko kattonu Grayn anatomiaa? Kukaan mun tutuista ei o, enkä voi puhua siitä kenenkään kanssa. Eilen katsoin että Meredithillä on liikaa valokynää ja että Burke on ihana, jämäkkä mies ja se sen tyttökaveri mahtava töksähtävyydessään ja ihmissuhdetaidottomuudessaan eli kyvyttömyydessään. (Miten kukaan ulkki VOI saada nuo kaikki pitkät vokaalit ja kaksoiskonsot koskaan paikoilleen em. sanoissa, häh?)

Taas siis lörisen näitä viihteellisiä (pidän siitä, että nykyään annan tilaa ja aikaa myös niille ja saan niistä jotakin, sarjoista, meikeistä, naistenlehtien juoruista, lööpeistä, kirjoista, muodista), pinnan alla mietin suuria kysymyksiä (jotka usein aktivoituvat varsin pienistä tapahtumista) toisten huomioonottamisesta, käskyttämisestä, vallankäytöstä, siitä, että työpaikoilla on mahdollista, että joku ottaa kaiken itselleen ja näin tekee itsestään yhtä aikaa sekä korvaamattoman että tarpeen vaatiessa marttyyrin, miks mieleeni tuleekaan tässä yhteydessä kiitoksen kipeys (kiitoksen kipeä on sitte se ihminen).
Mitä tehä? Vaatia töitä itelle? Osaan mieki, voin mieki, mielelläni hoidan mieki. Mutta oon vaan niin alistunu. Että tälle on tultava loppu.
Ja tälle lokakuiselle ilmastolle kans.