Positiivarit

Kaveri kysy, että mites pyhä meni. Pyhä? Ei ollu kuule pyhää tänä viikonloppuna.

Mahtava elämänmeno kyllä oli, kiitos kaveri kysymästä kuitenki.

Voiko naisella olla parempaa perjantaita: kun istuu kampaajalla, soittaa mieshenkilö tapaamisaikeissa ja kun kananpurstokampaus on viimein kynitty kokoon, tapaaminen onkin jo käsillä. Ja sitten ruokaa ja viintä kehiin.

Ai että mulla on kevyttä nykyste. Oikeen hömppää ja mulle sopivaa. Nautin oikeasti siitä, että vaan on semmosta tapahtumista, vähän vakavia keskusteluja, vähän analyysiä, erityisesti vähemmän itseä kiduttavia ajatuksia. Tän hetkinen yleisajatus on pahalla hetkellä: "Ei se haittaa". (ks. Auli Mantilan Varpunen) Eikä se sitte enää niin haittaakaan.

Eilen oli sukulaismiehen kolmikymppiset: heti 10 aamulla laulettiin ja saatiin skumppanjaa ja kakkuja suoraan galleriasta. Ihanaa. Ja Eliteen iltapäiväksi, mikäpä se siinä.

Join liikaa (tietysti, silkasta elämänilosta). Ei se haittaa.

No niin nyt taas sit maanantaita, vedoksia, kässäreitä, palelua, oottelua (vartoomista).

Onneks on Positiivarit. Siteeraan:

Miksen nauttisi elämästä heti?
Miten usein onnen tuhoaakaan
tyhjänpäiväinen valmistautuminen?

- Jane Austin

JA (tää on parempi):

Mikä laulaen tulee, se laulaen tulee.
Anna sen tulla.