Morjensta pöytään

Eli hyvää syntymäpäivää minulle rakkain.
Varasin jo eilen kakun itselleni, hain sen työmatkalla. Stellan Lemmikki-kakku, oih, punssia ja vattua, voih.
Järkkäilen itselleni kaikenlaisia pikku ohjelmia päivän ratoksi tässä, kävin Verotoimistossa ihastumassa verovirkailijaan (jalkapalloilija ja verovirkailija ja hurmuri samassa paketissa) ja lounaalla söin simpukkakeittoa ja illalla menen saunomaan. Siinä välissä sipaisen kuoharia ja haen kasvonaamiot.
Ei paha, häh?
Eilen ajattelin, että ehkä olen aina yksin näin, juuri tällä tavalla. On kuitenkin ihmisiä, pääosin niitä samoja, ja pari uutta ehkä, joku samantyyppinen työ ja harrastukset (silloin tällöin käyn jonkin kurssin).
10 vuoden päästä olen vähän ryppyisempi, en juuri lihavampi, pikkuisen väsyneempi, yhtä tyhmät vitsit samoissa tilanteissa. Ei niin paha ajatus. Sainko kaiken irti elämästä, mitä piti, ehkä en. Jotain sain, ehkä rauhan, ymmärrystä ja mukavia hetkiä. Matkoja, naurua, hyvän mielen silloin tällöin.
Salaa haaveilen, että muutan Kreikkaan, teen elämässäni täyskäännöksen ja -remontin, menen kreikkalaisen miehen kanssa naimisiin, paistan lammasta päivälliseksi, nauran ja olen vähän paksumpi ja ruskeampi ja tasapainoisempi (pysyvämmin), olen töissä ravintolassa tai hotellin vastaanotossa.
Mutta ehkä vaan teoriassa tämä kaikki ja muutokset ja askeleet. Tai tuleehan niitä askeleita mutta yhä vähemmän sivu-.