”Paska ei paapomalla parane”

… tietää kustannustoimittaja, ihminen P, nykyään. Paapottu on, yks hyötyy, toinen väsyy, ketä kiinnostaa.

Mitä ajattelen, huoria baareissa (mistä ne tunnistaa ja miten ne vaikuttaa baarin muiden naisten meininkiin), Matti Nykäsen ihmissuhteita, blondattuja miesnilkkejä ja niiden päähän potkittua lapsuutta, juuri takaisinmaksettuja opintotukia (1300), Barbadoksen-matkaa, välimerkkejä.

Alkoholia, terveysviiniä, ei tee mieli, en tiä miks. Tulee niin paha olo. Paha väsymys tai joku turtuus (tourtouage).

Yksinäisyyttä ja ristiriitaa: en jaksa (ekaks tässä oli että kestä, mutta vaihoin sen sopivampaan) olla ihmisten kans (epäilen, että musta ei tykätä tai sillain pidetä helposti, eli mun seuraa ei kaivata), mutta en kyllä kestä (jaksa?) olla itekseenkään. Syyt: haluaisin, että joku muukin huolehtis asumiseen ja kodin ylläpitoon liittyvistä asioista, ois joku jolle älähtää välittömästi, ois jonku muun näkemys edes joskus helposti tarjolla, kahen hengen huoneessa ulkomailla (tai kotimaassa) kaveri, kaveri, jonka kans vois käydä kylässä ja tilaisuuksissa… comme un avec, tu sais.

Haluan vain uida ja nukkua, syyä popkorneja, lukea julkkispalstoja, olla kesälomalla.

Matkalla oli mukavaa, irrottavaa, vaikka ensin ajattelin, että blääh kuinka samanlaista kuin Suomessa. Olihan se, karkit kaupoissa ja tekstit ruokapakasteissa.

Niin ja sitte ajattelen asioihin suhtautumista: positiivisuutta, valoisuutta ja toisaalta älykästä kiltteyttä. Kuka helvetti jaksaa olla sellainen, joka koko ajan kimpoaa itsestään takaisin toisten nekatiivisuuden omalla älykkään kiltillä positiivisuudellaan. Vittu minen ainakaan jaksa koko aikaa.

Ja sitte, viimiseks sitä, että miten vois muuttaa elämäänsä. NYT.

Paska ei paapomalla parane, katsos.

(Ja yks kans mitä vois säännöstellä on ironian käyttö muka huumorina sekä kyynisyys.)