Lamotusta asuntomarkkinoilla

Ajattelin, että loman jälkeen alkaa tapahtua, ryntään mestoille uusin voimin ja innoin. Ei. Ihan huonoja kohteita, ja pelkään ja inhoan putkiremonttia yhä pahemmin. Luin Hesarista Rehellisen kiinteistövälittäjän blogia ja kauhistuin yhä enemmän putkiremppojen paisuvista kuluista ja siitä järkyttävästä vaivasta, jonka pahaputkari aiheuttaa asukkaille. Isoissa asunto-osakeyhtiössä putkari voi kestää vuosia, onpa tosi kiva siinä sitten sisustella.

Siis lamotusta.

Kävin melkein naapuritalossa (Kauppalantie 16) katsomassa yhtä, vähän sillain puolipakolla, kun nyt sattui naapurissa pärähtään myyntiin Parvekkeellinen Isohko Yksiö. Jo rappukäytävässä tiesin, ettei tästä mitään tuu, tupakka haiskahti nenään, ankeeta. Asunto oli tympeä, joku ihme pikkuikkuna keittokomerosta huoneeseen, ihan turha vaatehuone ja parveke kapea ja kaide matala. Ja hirvee möykkä. Siitä ois joku pidempi ihminen varmaan tipahtanu menemään, jos ois tuulenpuuska tullu, tai humala.

Kiinteistövälittäjä ei kätelly tai mitään, hyvä jos moikkas ovella. Sitten sinne tulvi ihmisiä, ja kiinteistönvälittäjä vaan jaaras joidenki asiakkaiden kanssa ja mie jouduin availeen ovea ja selittämään kaikille, etten todellakaan oo mikään esittelijä. Yllättävän paljon siellä oli porukkaa, enemmän kuin missään aiemmin.

Huomaan, että 80-luvun asialliset ja laatikkomaiset elementtitalot kutsuvat yhä enemmän, ja yhdistän sen siihen, että Rollo-koti on juuri sellainen ruskea-harmaa-keltainen (tosin nykyään arvokkaan JULKISIVUrempan jäljiltä keltaisuus ja ruskeus on vaihtunut valkoiseen, enkä oo yhtään varma että se on hyvä juttu).

Okei sitte, ootellaan kärsivällisesti. Laajasalossa ois yks hyvännäköinen, mutta se on vähän niinkö asuis jossain toisessa kaupungissa, enkä tod. lämpene metro+bussi-yhdistelmälle.